Unikuvia

Tuulta tavoittelen, unikuvissa elän, siivettömänä
lennän, kuin emu yrittäen päästä ilmaan. Mikään
ei kanna, tuulet alta poistuneet. Unikuvat eivät
myöskään kanna, tuulta ne ei tarvii, maksa myöskään
mitään, makealta hattaralta maistuu, äsken tässä
nopeasti haihtuu. Peilikuva lammen pinnassa, hetki
sitten kirkkaana eessäin , yksi pieni väre kuvan epäselväksi
sai. Katso ei päivää ei hetkeä, maailmalle tarvitse tehdä
pitkiä retkiä Haaveissa elää koska vain, tässä ja nyt. Ikää
paljon , tuulta tavoittelen, korkealla mäntyjen latvoissa,
savussa piipun. Kerran sen vielä tavoitan, löydän paikasta
mistä vähiten odotan, osaa nyt etsiä oikeasta kohtaa,
tavoitella oikeaa paikkaa. Harvoin me sen kiinni saamme
käsistä luisuu onnen tavoin, liukas saippua saunan lauteilla.
Tuulen tavoittelua jatkan, matkani voi olla pitkä sitkeä, en
halua tässä haaveettomuttani itkeä suru täysin täytyy musta
kitkeä.