Nurmella makoilua

Hullua maata pihalla, haittana ei oo murkut, ötökät punkit luteet. Ainoa ikävä puoli löytyy , täytyy olla jo talvi kuteet. Hauskaa silti on nurmella maata, pikkunen pakkanen poskia nipistää. Alla lämpöinen viltti, pakattuna makaa siinä pikkuinen piltti. Pikkuinen tosiaan painoa ison norsun verran, innostuin kerran vaaalla käymään, Vaaka kestänyt ei painoa, suurta, siitä oli perheessä pitkän aikaa jutun juurta. Jouset nousi läpi pinnan läpi neljän kulman, kasvoilla näki kaikki ilmeen tosi tumman. Siitä masentuneenna lähdin pikkupakkasella nurmelle makaa, kiersin saunan takaa, nurmelle tuulelta suojaan, sen verran harmitti kiittelin luojaa ettei koko kylä nähny. Hyvä tässä paksuissa tamineissa raikkaassa ilmassa nurmella maata, aatella isoja ajatuksia, kukaan ymmärtää ei saata, miten rentouttavaa sitä vain on olla. Selässä tuntui outoja pahkuroita, hiukan itseään käänsi, toiselle laidalle väänsi sama tunne outo. Piti lyllertää peitolta itsensä ylös, viimekesäiset tamman pallerot siellä selkää painoi. Potkaisin palleroita kunnolla pitkin peltoo, hyvällä omallatunnolla. Ytä kun kunnolla potkaisin , kaikki sanat mitä mieleen tuli kerralla hotkaisin. Sanonut hetkeen en sanaa, juoksin ympäriinsä tehden kunnon vanaa peltoon.Se oli olikin kunnon kivi jota siinä potkin, samalla isovarpaani punaiseksi sotkin. Nyt jos naapurit ois nähny hulluks ois luullu, metelistä jo kuullu sadetanssi alkanut. Toiste en potki hevosen sontaa, onneks niitä ei oo naapurissa montaa. Tamma ja poni, yks vanha koni, nimittäin isäntä joka niitä yrittää hoitaa. Ens kesänä taas nurmella maataan, silloin kyllä taataan ettei tamma tänne sonni ehkä ens kerralla parempi onni.