Minä.....kö Juntti
Olen kaupunkilainen syntyperältäni vaikka kukaan ei taho sitä uskoakaan. On kuulemma välillä sellaisia outoja käytösmalleja elämässä joita monet niin sanotut kaupunkilais ystävät ihmettelee.
Tykkäänvain pitää pussihousuja ja flanellipaitaa. Ne jotenkin sopii minun häiriytyneeseen olemukseen. Olen pukeutumisessa kaukana pintaliitäjä elämästä, jolloin pitäisi ostella viimesen päälle olevia kuteita kerran kuussa vaihtuvan muodin mukaan. Väri vaihtelee melkein päivittäin kuka lurjake siinä pysyy perässä. Ehkä vois kokeilla sitä tuhannen ja yhden väritolpan systeemiä.
Viime kuussa löysin kirpparilta aivan suurenmoisen tuulipuvun hiukan oli ehkä liian iso mutta haittaako tuo jos hiukan on väljyyttä ja kahisevaa ympärillä. Ei koskaan ole sitä kahisevaa taskussa mutta kerrankin päälläni löytyy.
Toiset sanovat että nämä minun nokialaiset ei oikein sovi aina käyttämiini mustiin suoriin housuihin.
Kuka sen sanoo mikä kenellekkin sopii, Tekeekö se minusta jos oon kotosin lemiltä tai stadista sitten maalasen. Satun olemaan siitä välistä, pikkusen pienempää isommasta paikasta Kun vaa satun pitämään lökäpöksyistä.. Onhan tuo tukka tietysti hiuka sekasin ja villasukat näkyy tuolta lahkeijen alta. Ne oon vaan niin mukavat jalassa. Törmäsin yhteen heppuun pari päivää sitten jolla oli sellanen lampunharja päässä. Aattelin jotta tuo ois kätevä senku työntäis pään altaaseen ja pyörittäis eestakasi. Tulis tukanpesu ja astiat pestyä samalla.
Tällane tasasen suora malli ei oikein sytytä ketään, sanovatten. Onko se sitten parempi jos on luonnonkiharat hiukset mutta äkki suorat koivet kuin lipputanko pellon keskellä. Äitini jo aikoinaan sano että tuosta pojasta tulee kyllä maanviljelijä, pistää siihen malliin tuota multaa suuhunsa. Juntin alkeet oli jo silloin viritetty. Saatoin kusta lorotella mihin sattuu, jos oikein muistan ylleensä vääriin paikkoihin, kastella ne olis pitäny mummon kukkamaat kuitenkin ja tulihan urea lannoitus samaan hintaan.
Lapsuus muka muokannut junttiutani. Jos en ole käytökselläni, puheellani, asuillani suora liuhulettininen kaupunkilaishiiri ja älämölöä pitävä jatkuvassa kiireessä laatikostossa asuva ihmisen muotoinen tunteva cityrotta olen juntti.
Junttiutani ei korosta usein liikkumiseni maalla, luonnossa tarpoessa lenkkipoluilla, repaleisissä vanhoissa lenkkareissa, hikinen jo värien kyllästämä panta ohimolla, Ilman kolmea viivaa kauhtuneissa sinisissä verkkareissa lompakon notkuessa takataskussa, saati tuon jo Kekkosen kuvalla varustetun t-paidan roikkuessa päällä antaen raikkaan ilman virrata päälleni laahustaessani ripeästi kohti uusia äfäärejä. Niin sanotulla lenkkipolulla.
Taian pysyä omillani olla sellane just ku olen jos pukeudun tai puhun ouvosti tekeekö se minusta juntin