Löysässä Hirressä

Aikaani kulutan pilviä tavoittaen , kuuta kiillottaen ,

auringon säteitä pussittaen. Turhuuksien tuulia tavoitellen,

roikkuen taivaan ja maan välillä.

Aikaani omaa odottaen, toisten tuloa turhaan kaivaten,

mielipahaani tyhjäksi raivaten. Vai turhaanko oksilla

puun roikkuen jalkoja jatkaen.

Ootanko aikaa parempaa, nesteitä kirkkaampia, juomia

jaloimpia, puiden juuria jatkettuja kuivana kaivettuja, Roikunko

reunalla pientareen, jalkojen maahan astumatta, Sateen kastamatta.

Ootanko tässä yksinäisyyttä tulevaa, ilman seuraa,

pihalla käyskentelevää peuraa, Linnut lentäneet, luonto

nukkunut, yksinäisyys suruihin hukkunut. Kaikesta ilman

jään, myrsky tuulissa roikkuen, reunoista pilvien kiinni pitäen.

Mieleni kuuta pimeys peittää, kiillotus turhaa, auringon

säteet harhaa, näenkö vielä untesi tarhaa, vaik` onko sekin

säteiden harhaa, kätteni töitä roisoisen harmaa. Roikkuen turhaan

oottaen ilojen aikaa varmaa.