KIITOS!

Miksi yhden sanan sanominen on niin vaikeaa. KIITOS! Lapsille yritin sanan käyttöä opettaa, herkästi kävi "älä viitti, ett' kai taas meinaa aloittaa, samaa asiaa jankuttaa, etkö vois lopettaa".Yritä siinä kersoja sivistää. Pikkusen puhut viisaita, yksitellen nassikat alkaa livistää. Kun yhden sanan yrität saada jupin päähän, tuntuu että koko mies menee täysin jäähän.
Samaan aikaan suusta tulee ulos tuhat ja sata sanaa, siitä turha piirtää suoraa janaa.
Miks yks sana on niin vaikea, ankea, sama kun yrittäis suusta vääntää kankea.Kiitos on kyllä vaikea sana. Siinä joutuu ihminen nöyrtyy, herkästi voi vaikka pyörtyy. 

Kerran toisensa sana kuitataan hanskan nostolla, mumistaan jotain epämääräistä, kiiruusti pois pöydästä, saatetaan lähtiessä naapuria töytästä. Hyviin tapoihin moinen kuuluu, ei se lyödään lapoihin sanotaan tänks, hiippaillaan pihalle, lähtiessä suu pielet pyyhitään hihoihin.
Pitäskö kone peleihin hiukan laittaa käytös oppia, pieni tauko tehä, toppia hurjaan peliin. 

Sankari toisen teilattuaan pyytelis anteeksi tai saadessaan uuden miekan, ylimääräisen pelikiekan sanois kiitos. Tää oppi vois olla hyvä liitos. Jotain täytyy keksiä, oppilaat ei tottele enää edes reksiä, hyvistä tavoista puhumattakaan. Päätetään kerran päivässä toisia kiittää, hyvää tulosta saamme varmasti niittää.