Hiljaisuuden maisema (koe )

Katson ikkunasta ulos kasvokkain lasien läpi., kukaan ei kulje ohi..

Puut väreilevät hiljaista hymyään., tunnen tanssivani kannoilla..

Mitä useampi puu , sitä rajummaksi tanssi käy. Kukaan ei kulje ohi.

Metsä tuo minulle rauhan. Hiljaisella vaikerruksellaan.. Kastepisarat

putoilevat oksilta, maahan synnyttäen noroja., maa saa oman elämänsä,

Rikkoen hiljaisuuden. Tanssini päättyy. Hiljaisuus on poissa. Elämän

äänet sotkevat .metsäni,, rauhani tyyssijan. Hirvien ryske jossain

kaukaa, herättää eloon.. Kukaan ei kulje ohi.

Miksi yleensä kuljemme täällä, miksi kaipaamme rauhaa.. Olisiko

kaupunki meidän paikka, Luonnollinen elämä puuttuu, Koneet äänet

sotkevat tanssin, yksin on helpompi olla, muiden kasvottomien lailla.

Mistä löytyis täällä lepoa. Vaatiiko se pimeyteen kellaria menoa.

Täälläkään kukaan ei kulje ohi. Palaan elämäni maisemiin, punarinta odottanut kuusiaidan uumenissä.

Koivu väreileen omaa tahtiaan, ne näyttävät uljauttaa, mahtiaan. Uusin silmin katson ulos ruudusta, lasien läpi, mikä muuttui. Tanssini erilaista, ilon sävyjä, aurinkoni paistaa puiden lomasta. Näen uutta.

Siellähän sittenkin kulkee jokin.